Jaa

19.10.2009

Albuquerquesta Flagstaffiin yöksi

Tänään oli ajopäivä, lähdimme matkaan kello kymmenen ja pyyhkäisimme Albuquerquesta Flagstaffiin, joka sijaitsee noin 90 mailin päässä Grand Canyonilta. Matkalla piipahdimme muun muassa Navajo –intiaanien pyörittämässä kaupassa. Jaakon huojuvassa kyydissä matkaa tänään kertyi noin 540 kilometriä, siitä 20 kilometriä tuli käytyämme katsomassa Arizonan suurinta meteorin tekemää kraatteria. Kraatterin reunalla tuuli puhalsi puuskissa välillä niin kovasti, että oli vaikea pystyä seisomaan paikoillaan. Näkymä oli hieno ja siitä veloitettiin amerikkalaiseen tapaan 15$ per henkilö.

Perillä Flagstaffissa olimme puoli viiden aikaan ja hankimme minisviitin Days Inn -hotellista, samaisen ketjun mestoilla jollaisessa olimme edellisetkin yöt viettäneet.  Koska olemme pari päivää aikataulua edellä, ajattelimme yöpyä kaupungissa ennen kuin hurautamme Kanjonille.

Saatuamme rinkat autosta huoneeseen, oli ideana käydä hieman patikoimassa läheisellä vuorella. Kunnon punaniskojen tapaan päätimme mieluummin ajaa kuin kävellä vuoren juurelle mistä polun oli määrä alkaa. Kyseinen reitti ei kuitenkaan mennyt vuorelle, mutta näkymät olivat kuitenkin jälleen mainiot ja matkan varrella oli jos jonkinlaista temppurataa ja leuanvetotelinettä, jossa vetreyttää matkan aikana jumiutuneita lihaksia. Heittämämme lenkki oli pituudeltaan noin 2 mailia ja sen vierellä ilmeisesti oli jonkinlainen biisoniaitaus, sillä kyseisen paikan nimi oli Buffalo Park. Yhtään eläintä emme aitauksessa kuitenkaan nähneet.

Flagstaff paikkana vaikuttaa huomattavasti kotoisammalta ja turvallisemmalta kuin Albuquerque tai moni muu kaupunki Chicagon jälkeen. Puitakin kasvaa, lähinnä pirusti mäntyjä, ja kaupunkia reunustavat komeat vuoret. Lämpötila on huomattavasti alhaisempi kuin New Mexicossa, mikä johtunee korkeasta ilmanalasta. Väestö alkaa koostua yhä enemmissä määrin intiaaneista, ja Meksikon mafia sekä latinoenemmistö näyttävät jääneen kauas taakse.

Takaisin hotellille päästyämme kävimme jälleen uimassa ja lillumassa kuumassa porealtaassa, jonka lämpötila tuntuu aluksi polttavan kuumalta, mutta totuttelun jälkeen oikein mukavalta. Peseytymisen jälkeen muut paitsi Teemu, jolla on hieman ollut kuumetta, lähtivät katsastamaan kaupungin keskustaa ja etsimään iltapalaa. Kaupungin keskusta sekä läheinen kampusalue vaikuttivat oikein eläväiseltä vaikka kyseessä oli maanantai-ilta. Läheltä rautatieasemaa löytyi pieni oikein viihtyisä pizzapaikka. Tarkoituksena oli syödä pientä iltapalaa, ja tilasimmekin pikku voikkarit sekä pizzan kokoa small. Annokset yllättivät koollaan; voileivissä oli lähes puoli kiloa lihaa ja Villeltäkin jäi pizzasta puolet syömättä. Teemulle olimme tilanneet mukaan pizzan kokoa large, jota nakerramme todennäköisesti vielä pari päivää…

Iltapalan yhteydessä aloimme pohtia pientä mysteeriä. Ravintolan kello osoitti tuntia vähemmän kuin omat kellomme, Ville oli ihmetellyt samaa jo hotellilla. Olimme aiemmin karttakirjasta tarkistaneet, että seuraavan aikavyöhykkeen pitäisi vaihtua vasta hieman ennen Vegasia. Mysteeriin pohdimme ainakin kolmea eri selitystä. Joko kelloja oli siirretty talviaikaan, Arizonassa kulkee kuitenkin jokin mystinen aikavyöhykkeen raja, tai, mitä todennäköisimmin, olimme ajaneet Yhdysvaltain armeijan ydinpommikokeiden tuottamaan aikapoimuun ja siirtyneet jälleen ajassa tunnilla taaksepäin. Havainto pisti jo muutenkin pyörällä olleet päämme vielä vähän enemmän sekaisin. Hotellilla tarkastelimme asiaa informaation valtateiltä, ja näyttää siltä, että virallisen aikavyöhykerajan ohella Arizonan osavaltiossa voi itse päättää elääkö Kalifornian aikaa vaiko New Mexicon. Kätevää, jos esim. nukkuu pommiin työaamuna. Lopulta näyttää kuitenkin siis siltä, että menemme jälleen nukkumaan noin kello kymmenen/puoli yksitoista, ja heräilemme ennen kukon laulua.

Lisää kuvia