Jaa

24.10.2009

Villen ja Tuomon synttärit Las Vegasissa

Heräsimme aamulla toivoa täynnä, mutta jotkut valitettavasti jo vähän vanhempina. Synttärisankareiden vielä hieroessa unisia silmiään kajahtivat onnittelulaulut suoraan ikääntyneiden sankariemme sydämiin. Aamuksi olimme järjestäneet vielä pyöreät ikävuodet täyttäneille Tuomolle ja Villelle pientä performanssia joka sai pojat virittäytymään Las Vegasmaiseen synttärien juhlintaan. Odotimme tulevaa.

Olimme päättäneet hemmotella itseämme ostosreissulla, jolla hullaantuisimme kuin tytöt laadukkaassa kenkäkaupassa. Suuntasimme autollamme lentokentän eteläpuolella sijaitsevaan Outlet -ostosparatiisiin joka täytti villeimmätkin toiveemme; kauppoja löytyi jokaisen pojan sekä vanhan miehen makuun. Dollarit vaihtoivat kiivaasti omistajaa ja luottokortteja höylättiin kuin viimeistä päivää. Ostoslistan pakollinen osuus oli vielä joiltakin puuttuva kauluksellinen paita, mutta ostosparatiisin valikoimat kattoivat vaatimuksemme. Olimme ylpeitä Eurosta. 

Tehokkaan ostoshetken päätteeksi kurvasimme ostamaan vanhoille herroille miehekkäät sikarit sekä koko seurueelle hieman kaikenlaista seurustelujuomaa. Päivän ohjelma jatkui jäitä murtavalla keskustelulla kuumalla allasalueella nautiskellen välillä jopa hieman epämiehekkäistä juomista. Auringon grillatessa ihoamme kertasimme menneitä vuosikymmeniämme ja olimme pääosin tyytyväisiä elämäämme. Viihdyimme.

Kuumottavan allassessiomme jälkeen siirryimme huoneistoomme. Avasimme pullon, jos toisenkin, ja aloimme laittautua iltaa varten. Jo muutenkin kohtalaisen komeasta, nuorten ja vanhojen miesten porukastamme alkoi kuoriutua esiin todellisia herrasmiehiä. Huippuvalokuvaajamme alkoi viritellä lahjaksi saamaansa kolmijalkaista kolmijalkaa ja muut ryhmämme jäsenet hakivat jo sopivaa poseerausasentoa synttärikuviin. Olimme kuin kolmasluokkalaiset jotka odottavat luokkakuvausta. Kuvauksen lopputuloksethan ovat nähtävillä sivustolla kuvagalleriassa, veloituksetta!

Päivän kuluessa kohden myöhäisempää ajankohtaa tankkasimme taskuihimme hieman ylimääräistä energiaa ja siirryimme ulos odottelemaan limusiinia. Mustan Cadillacin noutaessa jo hieman hymyileväisenkin seurueemme pohdimme vielä ruokapaikkaa missä syödä. Päädyimme ei-niin-vaatimattomaan Caeasar's Palaceen ja sen ravintolavalikoimaan. Päästyämme melkein perille huomasimme kuitenkin hotellin melkein ilmaiseksi lahjoittaman 75 dollarin etusetelimme jääneen huoneistomme pöydälle. Limusiinissahan on usein mukava istuskella joten ajattelimme ajella koko rahalla ja palasimme takaisin. Saimme ilmaisen limusiininvaihdonkin samaan rahaan.

Päästyämme tällä kertaa jo sisälle mahtavaan Caeasar's Palaceen, päädyimme yksissä tuumin ravintolaan nimeltä Rao’s. Pöytävarauksiahan emme olleet ymmärtäneet etukäteen tehdä, mutta ystävällinen henkilökunta löysi meille kuitenkin viihtyisän pöydän. Totesimme paikan hintatason olevan kohtuullisen kallis ja päädyimme jättämään aika monta etu-, väli-, keski-, vähän yli puolenvälin-, ja takaruokaa välistä. Söimme kuitenkin kaikki itsemme aikalailla kiitettävästi täyteen, liekö ravintolan henkilökunnalta löytynyt hyvää pelisilmää porukkamme suhteen… Tai sitten ravintolassa oli tarkoitus syödä kuin Keisarit aikoinaan!

Ruokailun jälkeen suuntasimme Koi -baariin, joka ei ollut nimensä veroinen. Baarissa joimme muutamat (10) mielenkiintoiset juomat. Hintatason ollessa taas suhteellisen korkean (15-18 $ drinkki) budjettimme pelastukseksi osoittautuivat 2 yhden hinnalla drinkkilippumme, sekä alkava Happy Hour. Olimme jo hieman hilpeitä. Nautimme baarin atmosfääristä ja drinkeistämme, jopa hieman toisistamme. Oli aika ensimmäiselle sikarille. Tuomon viistäessä sikarin kuin sisilialainen mafiapomo konsanaan tiesimme tulevan iltamme olevan vakaassa hallinnassamme.
Tsekkasimme ensin yökerhon nimeltä Prive, mutta totesimme, että se ei ollut tasoamme. Parhaimmat bileet löytyivät kuulemma Vegasin kuuluisasta ROK -yökerhosta. Lomaosakemyyjä Arkansas Davelta saamamme opit mennä sisälle yökerhoihin jonottamatta Vegasin tyyliin otettiin nyt kokeiluun. Porukkamme nuorimmat ja vetreimmät jäsenet lähtivät metsästämään New York Casinon hostia. Hostien toiminnasta saat lisää tietoa katsomalla telkkarista sarjaa Las Vegas, tiistaisin, neloselta. Löydettyämme etsimämme kävimme neuvottelut lasein eristetyssä tilassa ja saimme tietoomme, että pyytämämme palvelun hinta olisi 100 $. Muutama perusläppä ja synkronoidut silmäniskut tiputtivat hinnan jo 50 dollariin. Teimme kaupat. Maksua ei suoritettu viehättävälle Casinon emännälle, vaan myöhemmin pätevän näköiselle pukumiehelle huomaamattomasti. Samainen pukumies vei meidät tavallisen rahvaan ohi yökerhoon sisälle ja kehotti vielä pitämään hauskaa. Olimme lähes kuninkaita.

Paikan musiikki sai varauksettoman hyväksyntämme, emme kuitenkaan jääneet ihastelemaan baaria kuin turistit konsanaan, vaan kävimme vakain askelin, päättäväisenä kohti päätiskiä ja tilasimme muutamat GeeTeet Ja ÄrBeeVeet. Otimme tanssilattian hallintaan samalla tavalla kuin Jyväskylässä on yleensä tällä ryhmällä tapana, ehkä jopa paremmin. Kilistelimme juomamme, lattian kautta, totta kai. Osa ykkösellä, osa ei. Nautimme olostamme. Paikan lakkipolitiikka meinasi hermostuttaa ainoan lähes kaksimetrisen ryhmämme jäsenen. Kaikki muut lakit olivat näemmä yökerhossa sallittuja, paitsi lippalakit. Pitkät ja toistuvat (4 kertaa) keskustelut mustan 2,3 metrisen (pitkän ja leveän) turvamiehen kanssa ennenaikaisesta hiustenlähdöstä eivät kuitenkaan tuottaneet tulosta. Lakin oli lähdettävä. Jouduimme myös hieman väittelemään sikarin polttamisesta samaisen turvamiehen kanssa, koska olimme saaneet ristiriitaista tietoa polttamisesta yökerhossa. Sikarimme taisi vain olla hieman keskimittaista isompi. Muuten illanviettoamme ei varjostanut mikään.

Juhlintamme oli niin vakuuttavaa, että joukkoomme lyöttäytyi skotlantilais-, englantilais-, virolaistaustainen, New Yorkissa asuva pelimies Marc, joka luuli meitä ruotsalaisiksi, sekä Usherin näköinen Usher, Hawaijilta. Lupasimme, että olemme heidän siipimiehiään. Pidimme naisten tanssimista ympärillämme hieman provosoivana. Muttei se kauheasti menoamme jarruttanut. Porukkaa jututtaessamme totesimme porukan koostuvan juhlijoista, jotka olivat saapuneet paikalle ympäri Pohjois-Amerikan mannerta, eurooppalaisia veljiä tai siskoja löytyi vaan muutamia. Dollareita alkoi taas kulua kohtalaisesti, koska juotavat maksoivat 10 dollarista ylöspäin… Ja perusajatuksenahan oli se, etteivät vanhat herrat joutuisi kuluttamaan dollarivarantojaan näin hienona hetkenään elämässään. Saarifestaritreenit eivät olleet menneet hukkaan, vaan sankarit joivat niin sivistyneesti kuin vain 30-vuotissynttäreitään viettävät Könsin Possen jäsenet Las Vegasissa voivat.

Ilta alkoi kääntyä yöksi ja otimme käyttöömme salaisen aseemme, nuuskan, joka täällä suuressa maassa on suurta ja tehokasta. Tanssiaskeleemme olivat edelleen vakaita ja harkittuja. Nuuska saattoi tehdä liikkeistämme hieman laajempia, mutta hyväksyvät katseet ympärillämme eivät olleet kadonneet mihinkään. Päätimme siis vielä jatkaa. Saimme järjestettyä Marcille ja Usherille seuraa ja itse poistuimme kerhosta tyylikkäästi ja lähes samanaikaisesti kaikki huoneistoomme. Virittelimme vielä vähän meininkiä kämpillämme, mutta lopulta Nukku-, tai Sammu-Matti otti vallan kaiken antaneesta porukastamme.

Lisää kuvia