Jaa

12.10.2009

Shikakaaaaa!!!

Maanantai aamu alkoi taksin metsästyksellä. Kun tarpeeksi iso auto oli saatu napattua alle, hurautimme La Guardian lentokentälle, josta lensimme Chicagoon. Matka sujui leppoisasti pientä matkalaista kuunnellen, joka jaksoi itkeä koko kahden tunnin lennon. Chicagon Midwayn lentokentällä etsimme edullisinta keinoa hommata itsemme hotellillemme Hotel O'hare Gardeniin, joka sattui olemaan parinkymmenen kilometrin päässä. Päädyimme lopulta taksiin ja jälleen oli 70$ sileänä. Jo monta kertaa matkan aikana olemme saaneet huomata, että juuri mikään hinta ei ole sitä miltä aluksi näyttää. Esimerkiksi, kun syö ravintolassa. lisätään hintaan ensin vajaa 9% veroja, tämän päälle räpsäytetään automaattisesti tippi joka hyvin yleisesti on 18%. Hotelli O'Hare Garden osoittautui aivan hyväksi sijoitukseksi, vaikkakin hotelli on kaukana Chicagon keskustasta, on se varsin mukava ja siisti, ja ennen kaikkea edullinen.

Kauaa emme hotellilla kuitenkaan maatuneet vaan rinkat sisään huoneisiin heitettyämme suuntasimme vieressä sijaitsevaan tavarataloon. Tavaratalo osoittautui herkkusuiden paratiisiksi. Erilaisia valmiita salaatteja ja lämpimiä ruokia oli monenlaisia ja niitä oli mahdollista syödä yläkerran näköalatasanteella. Ostimme 2 valtavaa perhepizzaa ja ahmimme ne aamupalaksi (klo 15), koska New Yorkin päässä syöminen oli jäänyt väliin. Ruokailun jälkeen hommasimme liput paikallisjunaan avuliaan virkailijan opastaessa kädestä pitäen, ja kolkuttelimme puolen tunnin matkan Chicagon keskustaan.

Chicago on jotenkin isompi kuin New York. Tiet ovat isompia ja tilaa on muutenkin enemmän. Keskusta rakentuu vieriviereen rakennetuista pilvenpiirtäjistä ja monikaistaisista teistä. Joissain paikoin teiden päällä kulkee junarata tai miksikälie sitä kutsutaankin.

Kävelimme aluksi Millennium Parkiin, joka olikin hieno paikka. Puistosta löytyy erilaisia moderneja taideteoksia mm. iso peilipintainen muikula, josta ihmiset peilailivat itseään ja jossa kaupungin siluetti muodostui epämääräisen pulleaksi. Millennium parkilta suunnistimme rantaan, josta oletimme löytyvän hiekkaa, mutta tällä kertaa löysimme vain sataman, joka oli täynnä vieriviereen pysäköityjä purjeveneitä ja jahteja.

Sears Tower tai tätänykyä Willis Tower on Chicagon kuuluisimpia maamerkkejä, vaikka muutamaa päivää aikaisemmin olimme kivunneet melkoisen jättiläisen, Empire state buildingin huipulle, piti tämä vieläkin korkeampi rakennus korkata myös (liput 15$). Willis toweriin vaadittiin Empire state buildingin tapaan turvatarkastus, mutta se sujui varsin nopeasti ja olimmekin huipulla muutamassa minuutissa siitä kun olimme päättäneet torniin nousta. Ilmeisesti paikallinen vapaapäivä, Columbuksenpäivä, oli syynä kaupungin hiljaisuuteen. Willis Towerin erikoisuus on huipulle rakennetut seinästä ulos työntyvät lasiset "parvekkeet". Parveke luo illuusion, että leijut ilmassa rakennuksen ulkopuolella. Kyllähän se kieltämättä hieman huimasi, kun alla oli yli 400 metriä tyhjää. Willis tower oli aikanaan maailman korkein rakennus. Nykyään se on jäänyt neljänneksi tässä jatkuvassa taivaiden tavoittelussa. Willis towerin antennit kohoavat 527 metriin.

Tornilta laskeuduttuamme pyörimme vielä sateisessa Chicagossa. Lämpötila oli laskenut +4c asteeseen ja pieni tuuli teki ilmasta melko viileän verrattuna New Yorkin edellisten päivien lähes 20c asteen lämpötiloihin. Hauskin kommellus sattui pyrkiessämme vilkkaasti liikennöidyn kadun ali. Eksyimme alikulkutunnelista parkkihalliin, josta ulospääsyä etsiessämme ajauduimme maanalaiselle juna-asemalle. Juna-asemalta tupsahdimme mystiseen ostoskeskukseen. Ostoskeskukesesta valtavaan vapaaseen tilaan jossa oli pysäköitynä linja-autoja ja muita kulkupelejä, sekä mystinen tupakkamies, joka osoittautui pelastukseksemme. Kaveri joka oli käynyt myös Helsingissä opasti meidät takaisin maanpinnalle hissillä joka tuli ulos suuren oopperatalon tai vastaavan pääovista. Chicago on siis rakenettu kolmeen kerrokseen. Maan alla kulkee mystisiä kulkureittejä, tämän lisäksi on normaali katutaso sekä katujen päällä kulkevat rautatiet.

Tänään 13.10. starttaa varsinainen Road trip, kun käymme kuittaamassa auton allemme. Jo nyt onkin tullut selväksi, että sivummalla, kuten Chicagon hotellimme vieressä, ei ole kävelyteitä vaan joka paikkaan pitäisi mennä autolla. Tähän asti on pujoteltu tien reunuksia ja katukanttareita pitkin, mutta nyt lähdetään kokeilemaan miten Mäntän autokoulun opit purevat uudella mantereella. Punaisellahan saa nyt kääntyä oikealle, jos ei näy kävelijöitä missään.

Lisää kuvia