Jaa

13.10.2009

Route 66 alkaa

Aamu Chicagon pahamaineisen ”Cucumber” -esikaupunkialueen hotellilla sujui jo totutuin toimenpitein. Aamupala sisältyi jo muutenkin edulliseen hintaan 20$. Tosin muoviin pakattu pulla ja kahvi (ilman muovia!) ei vielä antanut tarvitsemaamme energiamäärää, joten suunnistimme jo tutuksi käyneeseen supermarkettiin ja nautimme runsaan salaattipöydän antimista. Olimme erittäin tyytyväisiä hieman kevyemmästä aamupalasta hedelmineen useiden syötyjen raskaampien aterioiden jälkeen.

Marketista talsimme koleahkossa säässä Cumberlandin asemalle ja matkustimme keskustaan autonvuokrausliikkeeseen. Autonvuokrausneuvotteluissa pärjäsimme kohtuullisen hyvin, emmekä antaneet dollariakaan periksi. Saimme allemme Chryslerin uuden Town and Countryn. Sulloimme kamamme sisään hyväksyntämme saaneeseen autoon ja lähdimme vielä jalkapelillä muutamaksi tunniksi pyörimään keskustaan. Onnistuneen shoppailun jälkeen suoritimme chicagolais-tyylisen hot dog-tankkauksen. Kaupoista löysimme mm. vakuuttavan näköistä urheiluseuravaatetusta, jonka avulla voimme toivottavasti nuorentaa jo ikääntyvää habitustamme.

Emme ehtineet vielä edes kunnolla riidellä autonajovuoroista, kun Tommi oli jo vöissä kuskin paikalla. Ajaminen ulos keskustasta sujui kohtuullisen mukavasti muutaman korttelikierroksen jälkeen. Navigointi 66-retkellämme oli alun perin tarkoitus suorittaa suomalaisfirman tuottamilla kännyköillä, mutta lisenssit, käyttöliittymät, saati käyttäjät eivät olleet ihan ajan tasalla. Kartat ovat onneksi vielä Amerikassakin luettavissa paperilta suhteellisen edulliseen n.15$ hintaan. Matkamme Route 66 -osuus oli siis päässyt hyvin alkamaan. Jätimme kuuluisan 66 -aloituskyltin Chicagossa turisteille tien polttaessa automme renkaiden alla.

Matkamme ensimmäinen tavoitekohde oli halvahko motelli jostain St Louisin lähellä. Arvoimme kartasta pienehkön kaupungin Missisippi -joen vierestä ja suuntasimme kohti Altonia. Ensimmäinen motelli n.300 mailin ajon jälkeen ei ollut vielä hintatasoltaan täysin tyydyttävä joten jatkoimme matkaa n. 1/12 mailia eteenpäin ja pistimme edustavimmat miehemme lirkuttelemaan motellin respan tytölle. Tuloksena saimme huoneen kolmella parisängyllä 80$ mukavaan hintaan, myös aamupala ja uima-allas sisältyivät hintaan. Majoituttuamme hotelliin puhkuimme intoa tutustua Altonin elämään, joten otimme jälleen automme ja kävimme pyörähtämässä paikallisessa marketissa. Löysimme myös nuuskaa! Söimme jälleen hampurilaisia ja palasimme tyytyväisinä motellille silmissämme uima-allas tekopalmuineen ja mukavine henkilökuntineen. Osasimme vielä kaikki uida. Yllätykseksemme pysyimme yhä pinnalla kaikkien hampurilaisaterioiden jälkeen. Vanhat pojat olivat lopen uupuneita jo kello 11 illalla ja nukahdimme kuin eräs nuori mies saarifestareilla kompostiin vuonna 2003.

Lisää kuvia