Jaa

14.10.2009

Matka jatkuu

Aamulla heräsimme kuin pässit makuulta ja puskimme aamupalalle. Aamupalalla jouduimme paistamaan itse omat vohvelimme, mutta muuten olimme erittäin tyytyväisiä aamupalamme tarjontaan. Oikeastaan vain kasvikset, munat ja tavalliset leikkeleet puuttuivat. Emme vielä tiedä onko suurin osa maitotuotteista vähälaktoosisia, mutta epäilimme asian selviävän viimeistään automatkalla... Pohdimme aamupalan jälkeen joko olisi aika pestä pyykkiä, mutta totesimme kaikki olevamme vielä puhtaissa vaatteissa.

Seuraava tavoitteemme oli Missisippi -joen ylitys kastumatta. Löysimme sillan, ylitimme sen ja edessämme alkoi jo siintää Saarisen Epen iso kaari – olimme kaikki onnellisia. Ajoimme joen varteen parkkiin ja astelimme ylväinä kohti Gateway Archia. Kävimme tsekkaamassa näkymät kaaren huipulla: 10$. Totesimme munahissillä ylöspäin mennessämme Connecticutin Amerikan serkkumme Robert Korpisen suomenkielen olevan vielä hyvässä jamassa. Kirosanatkin löytyivät. (Mikäli olet kiinostunut vanhojen gramofoni-levyjen ostamisesta, niin otappa yhteyttä meidän kautta.) Päätimme St Louisin olevan nähty ja jatkoimme matkaa kohti Tulsaa.

Kävimme Middle-of-Nowhere – nimisessä paikassa syömässä. Syömäpaikkamme nimi oli Steak ’n Shake. Jälkimmäinen sana syömäpaikan nimessä viittaa pirtelöihin. Hampurilaiset olivat pienet ja pirtelöt isot. Sitten olikin jo vuorossa tuo jokaisen Amerikkalaisen Valintatalo, Wall Mart. Totesimme hullaantuvamme kuin useat tytöt laukkukaupassa. Niinpä osa joukostamme palasikin valitettavasti 15 minuuttia myöhässä autolle; ryhmädynamiikkaan tämä ei kyllä juurikaan tunnu vaikuttaneen. Mukaamme kaupasta tarttui mm. hajusteita 2$, kenkiä 25$, paitoja 3-17$, myös päähineitä 10$ sekä esimerkiksi värikkäät yöpuvun housut 12,5$.

Ostosstopin jälkeen väittelimme kiivaasti miten asuntoauton perässä vedetään henkilöautoa, koska olimme moisen nähneet hampurilaispaikan ikkunasta. Asiasta esitettiin useita eri näkökantoja ja internet kertoi lopulta lopullisen tuloksen. Etupyörät todella kääntyvät pelkän vetoauton voimasta ja vetoaisa ei voi olla jäykkä vetoauton päästä. Nyt on rauha maassa ja jokainen on oppinut jotain uutta. Suomessapa vaan tämäkään ei taida olla laillista.

Koska moottoritien paahtaminen alkoi syödä miestä, ajattelimme siirtyä viralliselle entiselle Route 66:lle. Ilta alkoi jo kuitenkin hämärtyä ja sade piiskasi Chryslerin peltejä. Ajattelimme ottaa määränpääksi Joplinin, josta löytyisi saman ketjun hotelli jossa olimme olleet edellisenä yönä. Auton tankkaus (Bensa 41 euroopan senttiä litra) Carthagessa, pienet kylänpasikset kaupungin raitilla ja matka jatkui lähellä olevaan Jopliniin. Joplin vaikutti melko isolta pitäjältä. Erilaisia hotelleja ja motelleja on kymmenittäin. Ruokapaikkojen valot välkkyvät pitkin katujen vartta ja isot tavaratalot isoine parkkipaikkoineen ovat auki ympäri päivän. Kävimme tinkaamassa aluksi huonetta motellista jossa auto jätetään oman huoneiston oven eteen  ja kämppiä on kahdessa kerroksessa. Eli kyseessä oli juurikin sellainen majapaikka, joita aina elokuvissa on. Hinta olisi ollut vain hieman enemmän kuin suosimassamme Comfort Inn hotellissa, mutta päätimme silti majoittua samanlaiseen hotelliin kuin edellisenä yönä, koska tälläkin kertaa tarjolla oli myös aamupala, uima-allas, kuntosali sekä viimeisenpäälle siistit huoneet.

Iltapalat käytiin popsimassa Taco Bellissä, johon Ville ihastui, mutta muut eivät oikein lämmenneet. Pyörähdimme vielä Food 4 less marketissa joka on ilmeisesti paikallinen Lidl. Tarjouksessa oli mm. pekoni 12$/pkt, paketin koko 4.7kg. Ostimme hieman evästä ja muita turhuuksia ja ajelimme takaisin hotellille. Hotellilla osa pyörähti kuntosalilla ja uimassa, jonka jälkeen valmistauduttiin yöpuulle. Huomenna matka jatkuu kohti Tulsaa.

Lisää kuvia