Jaa

15.10.2009

Tulsa on tylsä

Aamulla heräsimme iloisesti Kummelin tutuhkon sketsikohtauksen laulelmiin. Aamupalakin oli tutunoloinen. Aamu ei kuitenkaan sujunut täysin ongelmitta koska murojen annostelulaite aiheutti pienehköä haastetta eräälle ryhmämme jäsenelle. Tavoitteemme päivälle oli kaarrella vanhaa 66-tietä kohti Tulsaa ja miettiä siellä mitä sitten. Kuskikin vaihdettiin hieman pitempään.

Heitimme haikeat hyvästit Joplinin kaupungille ja lähdimme kohti uusia seikkailuja. Ensimmäinen pysähdyksemme oli Baxter Springsissä. Kyseessä oli pienehkö paikka josta ostimme pakollista Route 66 -kamaa; kartta, pinssejä, jääkaappimagneetteja, ja peltisiä kylttejä. Myymälää piti vanhahko Amerikan mummu vihaisen koiransa kanssa. Selvisimme ilman puremia. Seuraava tavoitteemme oli syödä jossain.

Matkalla syömäpaikkaamme saatoimme hieman eksyäkin, koska aloimme jo murehtia uusien renkaidemme kestokykyä teräväreunaisia kiviä vastaan. Ajelimme ilmeisesti jonkinlaisella peltotiellä, mutta GPS pelasti meidät vihaisten biisonien mailta taas sivistyksen pariin. Olimme tyytyväisiä.

Maisemat ympärillämme olivat monimuotoisia vaihdellen pienehköjen kylien välillä aina lehmien laidunmaista erilaisiin pusikoihin. Epäilimme että nälkä alkoi jo hämärtää tajuntaamme koska näimme toteemipaalun. Saimme siitä onneksi valokuvan. Kiinnostavimpia näkyjä reitillämme oli stop-merkki, joka oli täynnä luodinreikiä jossain lähellä Middle-of-Nowhere-nimistä paikkaa.

Tulsaa lähestyessämme mieleemme painui Hard Rock Cafen mahtipontiset rakennukset, mutta totesimme nälän ajavan meitä eteenpäin vauhdilla joka ei sallisi pysähdyksiä. Hieman ennen Tulsan keskustaa näimme Big Daddy’s BBQ nimisen ruokapaikan ja nälän ollessa kohtalainen paikka sopi tarkoitukseemme paremmin kuin hyvin. Paikan omistaja, Big Daddy itse oli nimensä veroinen. Tilauksemme oli kolme Ghettoperunaa, yksi Big Daddyn special-peruna, sekä yksi Beef-leipä. Tulimme ravituiksi! Tajusimme syömäpaikassa omistajan omaavan kunnioitettavan kokonsa lisäksi myös jonkinlaista musiikkitaustaa. Lähdettyämme jatkamaan kohti Tulsan keskustaa kuulimme radiosta Big Daddyn omaa tuotantoa. Olimme vakuuttuneita kaverin taidoista.

Tulsa oli tylsä ja tuoksui öljylle. Emmekä meinanneet edes löytää sieltä pois. Syynä poistumisongelmiin olivat tietyöt. Opimme että DETOUR tarkoittaa jatkuvaa looppia. Onneksi hetken kierreltyämme pääsimme pois. Seuraava isompi kaupunki avartavalla matkallamme on Oklahoma City. Otimme suunnaksi lounaan ja löimme tietä. Matkaa Tulsasta Oklahoma Cityyn kertyy noin 110 mailia. Ajaessamme kohti auringonlaskua kuolleen haisunäädän haju kruunasi loppureittimme idyllisyyden. Lopulta kaarroimme noin 20 mailia ennen Oklahoma Cityä Wall Martin mehunostoreissun kautta seuraavaan majapaikkaamme, hotelliin jollainen löytyy jokaisesta Hollywood leffasta. Huoneistoja on kahdessa kerroksessa, auto pysäköidään oven eteen ja naapurissa asuu sarjamurhaaja.

Iltaa vietettiin hilpeissä tunnelmissa paikallisia mehuja maistellen ja myös KFC ajettiin sisään ensi kertaa tällä reissulla. Seuraavana päivänä olisi viimein tavoite ehtiä pyörähtämään pesulassa ja ajaa aina Amarilloon asti.

Lisää kuvia