Jaa

16.10.2009

Matkalla Amarilloon

Perjantaiaamuna mustan partywagonimme puikkoihin hyppäsi vuorostaan Teemu. Yö Oklahoman laitamilla sijaitsevassa motellissa oli sujunut mukavasti. Koska viiden hengen huoneita ei ole, olemme siirtyneet taktiikkaan, jossa vuokraamme 4 hengen huoneen ja yksi (eli Tommi) nukkuu lattialle muiden poikien ihoillessa tuplasängyissä. Tällä kertaa emme jääneet metsästämään aamupalaa, vaan suunnittelimme nauttivamme sen jossain matkalla. Helpotus löytyikin hampurilaisaterioiden muodossa Clintonin Dairy Queenista. Clintonin kaupungissa sijaitsee myös Route 66 museo (liput 3$), jossa kävimme tutustumassa reitin historiaan sekä erilaisiin muistoesineisiin ja lavastuksiin eri vuosikymmeniltä.

Clintonista jatkoimme matkaa kohti Amarilloa, jossa olimme suunnitelleet yöpyvämme seuraavan yön. Halu lämpimimmille seuduille on kova ja olemmekin hieman edellä alkuperäisestä matka-aikataulusta. Auton lämpömittari kertoikin odotettua kertomaa, neula värähti ensimmäistä kertaa lähelle 20 celsius asteen tuntumaa. Matkalla Amarilloon otimme puolen minuutin hiljentymisen läntisen pallonpuoliskon korkeimmalla ristillä raamattuvyöhykkeellä Groomissa.

Olimme selvittäneet etukäteen, että Amarillossa on pihvipaikka, josta saa suuria ruoka-annoksia ja poikkesimmekin tsekkaamassa hintatason ennen kuin jatkoimme Amarillon keskustaan yösijan etsintään. Majapaikaksi valikoitui siisti Microtel Inn & Suites, josta huone irtosi 89$:lla, hinta sisälsi pienen aamupalan. Hotellilla saimme myös viimein pestyä pyykkiä ja hieman liian löysät paidat saatiin kutistettua sopiviksi. Osan pyykeistä pyöriessä koneessa lähdimme takaisin pihvipaikka Big Texaniin, joka osoittautui nimensä veroiseksi. Baarin puolella stetsonipäiset paikalliset nauttivat juomia ja ravintolan puoli oli kuin suoraan Clint Eastwoodin länkkäristä. Ruoka-annokset olivat valtavat. Lihaa oli jokaisen lautasella noin puoli kiloa eri muodoissa, tämän päälle lisukkeet ja oluet, joista isoimmat olivat reilun litran kokoisia. Mahat pömpöllään ajelimme takaisin hotellille viimeistelemään pyykinpesut. Menojalka vipatti kuitenkin siihen malliin, että ajattelimme vielä lähteä takaisin muutamille olusille Big Texaniin. Big Texaniin on jatkuvat limusiinikuljetukset eri puolilta Amarilloa, mutta pettymykseksi paikka oli mennyt kiinni klo 23 ja pääsimmekin aikaisemmin unille. Jatkossa pitää kiinnittää enemmänkin huomioita paikallisiin juomatapoihin. Täällä kuppilat aukeavat jo kahdeksalta illalla ja menevät kiinni kahdelta.

Lisää kuvia