Jaa

17.10.2009

Amarillosta Albuquerqueen

Yö Microtel -hotellissa oli kuuma kuin Nevadan autiomaa, kunnes kolmen aikoihin Tommin puhelin soi (PRKL) ja siihen herättyämme avasimme myös hieman ikkunaa. Klo 9 tuli aamuherätys ja lähdimme aamupalalle hotellin aulaan, josta löytyi jo perinteeksi muodostuneet murot, pussipuuro ja paahtoleipä höystettynä Philadelphia -tuorejuustolla. Rinkan pakkaaminen alkaa olla jo hieman vaikeampaa, kun on tullut ostettua jos jonkinlaista asustetta.

Lähdimme ajelemaan kohti Albuquerqueta (suomalaisittain Alpukurki) noin klo 10.30, ensimmäinen pysähdys otettiin Cadillac Ranchilla, josta löytyy 10 vanhaa Cadillac -letukkaa haudattuna nokalleen pellon reunaan. Spraymaalauksen ja pakollisen ryhmäkuvan jälkeen hyppäsimme jälleen jousille ja kumi vingahti allamme. Matkan varrella huomasimme kuinka radio lakkasi kuulumasta ja matkapuhelimesta loppuivat kentät, selvisimme kuitenkin siitä. Texasin ja New Mexicon raja-alueella tien vasemmalla puolella maisemaa kaunistavat upeat kukkulat ja oikealla puolella preeria jatkuu silmänkantamattomiin. Highwayn molemmin puolin on yleensä laidunmaata joilla mustat Angus -naudat liikuskelevat. Maasto muuttuu jatkuvasti kuivemmaksi, ja lämpötila nousee.

Päästyämme Tucumcariin, joka on ensimmäisiä kyläpahasia New Mexicon puolella, silmiimme osui taas yksi amerikan kummallisuus, drive-in-tattoo. Ei muuta kuin luu ulos ja merkki hauikseen. Matkalla olemme huomanneet, että täällä pitää kaikkialle päästä autolla; Amarillossa näimme drive-in-pankkiautomaatin ja melkein jokainen pikaruokapaikka tarjoilee ruokaa myös suoraan autoon. Länteen päin mentäessä ovat ihmiset lihoneet selvästi verrattuna itärannikkoon. Täällä suuressa lännessä ei ole myöskään kaupungeissa ajateltu kävellen liikkuvia lainkaan, suojatietä ei meinaa löytyä ja tienylittäminen kävellen on välillä todella vaikeaa ja riskialtista. Ei sillä, että täällä kukaan kävellen tai pyörällä liikkuisikaan, Chicagon keskustan jälkeen emme ole nähneet yhtään ainoata kävelijää tai pyöräilijää missään.

Suunnitelmissa oli mahdollisesti poiketa Roswellin pikkukaupungissa ”hieman” etelään Alpukurjesta etsimässä pieniä vihreitä miehiä, mutta päätimme lopulta ajaa suorinta tietä Alpukurkeen. Lämpötila keikkuu mukavasti 20 celsius-asteen yläpuolella ja jokin suuri valoilmiö taivaalla suo lämpöään. Ei ufo-havaintoja toistaiseksi. Saavuimme perille ja pienen etsiskelyn jälkeen löysimme mukavan hotellin sisäuima-altaalla ja saunalla. Hotellin nimi oli Days Inn. Kamat huoneeseen ja etsimään illaksi juomia. Wal Martti ei tuottanut tulosta, alkoholi poistettu koko myymälästä, mukaan kuitenkin tarttui kauluspaitaa, aurinkolaseja ja sun muuta kledjua. Keittoillaisen etsiminen jatkui, muutaman lenkin jälkeen löytyi CVS aka Candy’s shop. Keitot mukaan ja olimme iloisia. Takas kämpille ja uikkarit jalkaan, suuntana HOT spa. Suuntasimme suoraan saunaan, jossa ei saanut heittää löylyä. Se tuntui meistä suomalaisista oudolta, kuitenkin Jaakko vastusti kaikkia Albukurken lakeja ja heitti löylyä. Saunasta hypimme ekaksi kylmä altaalle, joka olikin mukava kokemus. Sitten oli vuorossa ”poreallas”, poreita ei näkynyt mutta vesi oli lähellä kiehumispistettä. Saatiin mukavasti nahat punottamaan ja kaikki oli taas iloisia. Pikku saunomiset vielä ja sitten huoneeseen nauttimaan illasta. Puhuimme enklantia loppuillan ihan vaan harjoituksen vuoksi. Jaakko ruoski, jos erehtyi puhumaan finskaa. Kohta kylille. :)

Lisää kuvia