10.10.2009

Fat Lady sings

Toinen aamu Manhattanilla käynnistyi jälleen aikaisin aamulla. Aikaerosta johtuva unettomuus pakotti edelleen kaikki pystyyn viimeistään seitsemän jälkeen. Suihkuttelujen ja nettisivujen päivityksen jälkeen suunnattiin Burger Kingiin "ravitsevalle" aamiaiselle. Aamupalasta ei suuremmin kerrottavaa jäänyt jälkipolville, ainut jälki taisi jäädä illalla vessan pönttöön.

Aamupalalta sukellettiin maan alle ja ostettiin koko päivän huristelulippu Subwayhin (hintaa moisella oli 8,25$). Pienien tilanteiden jälkeen jokainen saatiin keploteltua rauta-aidan läpi aseman puolelle.

Metrolla viiletettiin kohti Manhattanin eteläkärkeä. Poikkesimme nopeasti Wall Streetillä jossa sinänsä ei ollut mitään kovin kummalista nähtävää. Wall Streetiltä kävelimme Batteryyn, josta oli suunniteltu matkata laivalla Vapaudenpatsaalle. Lippujen oston (12$) jälkeen alkoi armoton jonotus turvatarkastukseen. Virkistävä vesisade ja mereltä vihmova tuuli lisäsivät jonotuksen ihanuutta. Jono kuitenkin eteni varsin nopeasti ja noin puolessa tunnissa olimme laivassa matkalla kohti patsasta. Patsaaseen itseensä ei päässyt kiipeämään, mutta sen juurelta sai ihailla niin eukkoa kuin Manhattanin siluettiakin. Patsaan näkeminen lähietäisyydeltä oli ehdottomasti hintansa väärti, koska ei New Yorkissa kuitenkaan kovin usein tule käytyä ja sääkin suosi muututtuaan aurinkoiseksi saavuttuamme saarelle.

Ruokailu oli tällä kertaa suunniteltu Hootersiin, joka osoittautuikin oikein mukavaksi koko perheen ruokapaikaksi. Olutta saatiin kannussa ja muutenkin kannut olivat kohdallaan.

Maittavan päivällisen jälkeen lähdettiin patikoimaan Central Parkiin. Central Park on noin kilometrin leveä ja viisi pitkä puistoalue keskellä Manhattania. Puisto oli täynnä erilaisia harrastelijoita ja lenkkeilijöitä sekä piknicillä istujia. Puistossa pystyy harrastamaan melkein mitä vaan jalkapallosta ja koripallosta soutamiseen.

Puistosta pujottelimme subwayhin ja lähdimme tsekkaamaan onko Harlem todella niin pahamaineinen paikka kuin puhutaan. On se. Maan päälle kivuttuamme totesimme, että tänne ei välttämättä viitsisi vapaaehtoisesti tulla puoli yhden aikaa yöllä. Siistit pilvenpiirtäjät olivat muuttuneet mataliksi tiilikerrostaloiksi, kadut peittyivät erilaisiin roskiin, väestö pääasiallisesti mustaa. Katseet kertoivat, että nyt ovat pojat tainneet tulla hieman väärään paikkaan. Vartin kävelyn jälkeen painuimme takaisin maan alle ja suikkasimme metroon.

Ilta kului paikkallista siideriä maistellen ja kymmenen maissa suunnattiin Times Squarelle, josta huhujen mukaan piti löytyä jos jonkinlaista baaria. Väkeä kyllä olikin hyvin liikkeellä, mutta yhtään sellaista baaria johon Suomessa on totuttu, ei löytynyt. Päätimme ajella Metrolla kauemmas Gansevoort -kadulle jossa olikin kuppiloita, mutta niihin oli turha haaveilla päästä sisälle. Naama vippi ja juppipukeutuminen olisi ollut kova sana, mutta tällä kertaa mentiin näillä korteilla ja ilta loppui hieman kesken.

Kotimatkalla poikkesimme Wendy's:ssä hakemassa yöpalaa ja seurasimme vieresta kun paikallinen teinijannu pyöri kymmenen metrin rappuset alas päällään. Suurin huoli työntekijöillä oli saada loukkaantunut kaveri ulos liikkeestä, ennen kuin tajuaa haastaa firman oikeuteen.

Kuvia